Heijastuksia Paseo de Corosta
Onnittelut vastavalitusta presidentistäni. Annan teille täyden kunnioitukseni ja tuen maamme uudena presidenttinä. En äänestänyt sinua, mutta joukko ihmisiä äänesti sinua. Koska elämme demokratiassa, sinäkin olet presidenttini. Myös meidän hallituksemme on edustava.
Tämä tarkoittaa sitä, että maamme presidenttinä edustat minua käsitellessäni kaikkia asioita, jotka vaikuttavat erityisesti minuun ja kaikkeen kansaamme yleensä. Toisin sanoen suojelemaan heikkoja keskuudessamme säilyttämään oikeutemme elää turvallista ja runsasta elämää kaukana mahtavien ja ahneiden kynsistä. Tämän toivon tekevän myös.
Se oli kova taistelu, joka käytiin kansamme sydämen ja mielen puolesta. Tulit ulos. En ollut teidän puolellanne, mutta minulla ei ole enää mitään valittavaa. Olet voittaja. Voittaja vie kaikki uudet kannattajasi, mukaan lukien minä. Minulla ei ole muuta turvautumista, koska epäonnistumisesi on minun epäonnistumiseni ja menestyksesi minun menestykseni. Toivotan teille silloin, uusi presidentti, parasta mitä on tulossa seuraavien kuuden vuoden aikana. Sinulla on täysi tukeni ja yhteistyöni.
Kuinka tuen sinua, uusi presidenttini? Olen ollut hallituksessa aiemmin. Nykyisessä iässäni en aio palata sinne palvelemaan sinua. Tuen sinua ei suoraan, vaan epäsuorasti tekemällä vain parhaan mahdollisen ja riippumatta siitä, kuinka vähän autamme parantamaan edelleen ihmisten hyvinvointia, mikä, kuten itse epäsuorasti myönsitte, oli osoittanut jonkin verran parannusta lähtevän hallinnon aikana.
Sanoit jonkin verran, että maganda naman ang takbo ng ekonomiya natin, miksi korjata sen? Parannetaan vain niitä edelleen tai jotain sellaista. Uskon, että tämä on myös syy siihen, miksi kahdeksan kohtainen taloudellinen asialistasi näyttää Daang Matuwidin toistolta, jossa parannuksia on joillakin aloilla, kuten korostit. Kunnioitan jatkavansa lähtevän hallituksen hyvää, kunnioitan teitä enemmän, uusi presidentti.
Mitä voin auttaa hallituksen ulkopuolella, uusi presidenttini? Autan sinua tekemällä vain parhaani kaikessa työssäni elämäni jäljellä olevina päivinä.
Osa-aikatyön professorina autan oppilaitani koulussa ja muita, jotka kuuntelevat keskusteluitani ulkona ja lukevat kirjoituksiani täällä, ymmärtämään paremmin, miten talous toimii ja miten voimme vastata, kun jokin menee pieleen.
Tekemällä näin, saan heidät ymmärtämään kansakuntaa ohjaavaa talouspolitiikkaa ja sitä, kuinka kukin meistä voi auttaa saavuttamaan kansalliset kehitystavoitteemme.
ferdinand marcos jr:n uutispäivitys
Konsulttina autan paikallishallinnon yksiköitä näkemään missä ja miksi ja mitä voidaan tehdä tilanteen parantamiseksi hyvän suunnittelun ja hankevalmistelun avulla.
Ja viimeisenä, tavallisena lainkuuliaisana kansalaisena autan sinua palvelemalla hyvänä esimerkkinä kaikille naapureilleni ja ystävilleni, myös kaikille niille, joita en henkilökohtaisesti tunne, mutta näen minut koko ajan töissä, leikkeissä ja kotona.
On tänään myöhäisen vaimoni syntymäpäivä, toinen, koska hän lähti lopullisesti seuraavaan elämään. Avaan sydämeni hänelle tänään sanomalla, etten ole unohtanut sinua. Olit, olet, ja olet aina sydämessäni ja mielessäni. Kunnes kuolen.
Kuinka voin unohtaa sinut, vaikka edes tähän saakka pelkkä mielikuvasi näkeminen saisi sydämeni jälleen sykeytymään aivan kuin se olisi jo viimeinen? Sinulle, rakkaani, olen omistanut elämäni siitä lähtien, kun tapasimme tuossa unohtumattomassa ja kauniissa kesässä 1969 Santa Monican fiestan aikana.
Ennen sitä näin vain kerran kävelevän kadulla pienenä tytönä, jolla oli lapsettoman tätisi hame, joka sinut adoptoi. Kuten monet hullut nuoret pojat, minä ja ystäväni pilkkasivat sinua. Hoy, dili man na imong mama ba.
Pilkkaaminen sinusta oli silloin hauskaa, mutta nähdessäni sinut uudelleen monta vuotta myöhemmin sinä kesänä 1969, tiesin, että teko oli tyhmää, jota katuin niin paljon. Sillä ennen minua tuona unohtumattomana kesänä oli nuori nainen, joka oli vasta alkamassa kukoistaa, kohtaamassa todellista maailmaa, joka saa sydämensä uskomaan nuoriin.
Nähdessäsi sinut uudestaan silloin kuin ukkonen löi. En koskaan tiennyt mitä oli tulossa. Suljin silmäni. Kun avasin ne uudelleen, tiesin silloin, mikä oli sanan rakkaus todellinen merkitys, jonka luin tai kuulin laulussa niin usein. Se oli selittämätöntä, käsittämätöntä. En voinut uskoa sitä, mitä tunsin. Sillä uutena korkeakoulututkintona ennen kyseistä kesää olen nähnyt jo niin monia kasvoja ja ollut lähellä niin monia nuoria naisia monessa paikassa. Mutta en koskaan tuntenut samaa asiaa kuin minä, kun näin sinut taas sinä kesänä ja Santa Monican fiestassa.
Puhuimme, kun kävin muutama päivä myöhemmin oikean äitisi talossa, jossa jäit jonkin aikaa fiestan jälkeen. Juuri silloin ja siellä tiesimme, että olemme tarkoitettu toisillemme. Kaksi vuotta myöhemmin menimme naimisiin, saimme neljä lasta ja asuimme onnellisesti ikään kuin ei olisi jäljempänä. Vuonna 2007 huomasimme, että sinulla oli pelätyin sairaus. Syöpä.
Maaliskuuhun 2012 mennessä sairautesi oli jo palanneiden pisteiden ulkopuolella. Kolme viikkoa tai kolme kuukautta enemmän, se oli kaikki mitä voimme toivoa, meille kerrottiin. Jumalan rakkauden ja armon sekä niin kutsutun ihmeen avulla onnistuimme saamaan sinut elämään vielä lähes kolme vuotta. Menetin sinut lopulta, mutta älä anna sanoa, että menetin sinut turhaan.
Sillä koko ajan, jolloin sinulla oli syöpä, tiesin, että meillä oli elämämme onnellisimmat ajat, huolehtimme toisistamme ja nautimme kaikesta rakkaudesta, jonka voisimme ottaa ja antaa toisillemme. Kunnes tapaamme uudestaan, voi kulta Ale.